Ylhäältä sain mukaani myös ensimmäiset tuliaiset kotiin :) Alas tulon jälkeen kaikki olivat takaisin majalla ja itse isännän avustuksella kun olimme saaneet tiskikoneen toimimaan, päätimme lähteä keskustaan myöhäiselle lounaalle :) Isä on koko alkumatkan unelmoinut sellaisesta paikallisesta herkusta jossa on käsintehtyä makaronia ja jotain vahvaa juustoa ja mikä tarjoillaan pannussa ja saimme vihin yhdestä ravintolasta missä sitä ehkä saisi. Tuo kyseinen ravintola oli nimeltään Steinerwirt ja vaikka Tripadvisorissa ravintola oli saanut 4,5 tähteä, ei sen tunnelma oikein meitä saanut lämpimäksi. Kaiken lisäksi tuo juuri nimenomainen annos ei ollutkaan saatavilla vaikka se heidän listoillaan onkin. Sitä kuulemma aletaan valmistamaan vasta syksyllä kun ilmat kylmenevät. On kuulemma liian tuhtia ruokaa kevyille kesäpäiville :) Meinasin jo sanoa, että eikös teillä jo aika talviset ilmat täällä ole, mutta jätimpäs sanomatta :) Tässä kuva omasta annoksestani, kanaa ja kantarelleja. Nam!
Sekä isän annos paikallista pyttipannua....
Ruokaillessa taivas alkoi myös jo hieman aueta ja auringon säteet täyttivät kadut ja kuppilat. Olimme puhuneet tosiaan tuosta Schmittenhöhen huipulle menosta ja nyt auringon näyttäydyttyä innostuimme ajatuksesta. Joten hieman uinuvasti alkanut sunnuntai (ps. huom, kaikki kaupat kiinni) kääntyikin yhtäkkiä melkoiseksi urheilupäiväksi :) Kävelimme reilun kilometrin takaisn majatalolle, vaihdoimme vaatteet ja paremmat kengät ja suuntasimme vielä toiset reilu kilometrin ylämäkeen kohti vuoristohissejä. Puoli kolmen jälkeen lippu oli muutaman euron alennuksessa ja niin matka ylös reiluun kahteen kilometriin alkoi kondolihissillä :)
Ylös päästyä joimme kahvit ja päätimme kävellä rinnekahviloiden kautta takaisin alas. Emmepä vaan tienneet mihin ryhdyimme :) Maisemat tuolta ylhäältä olivat kyllä henkeäsalpaavat, vaikka muutama pilvi yrittikin olla näköalan esteenä...
Ylhäältä alkoi sitten kipuaminen alaspäin erilaisten reittien kautta. Ensimmäisen tunnin jälkeen ensimmäisessä pysähdyspaikassa ravintola oli kiinni ja vettä alkoi tulemaan taivaalta :)
Tähän ensimmäiselle pysäkille asti maasto oli helppokulkuista, mutta maasto seuraavalle pysäkille olikin jo hieman haastavampi pienine polkuineen ja vesisade vaikeutti omalta osaltaan kulkua tehden kivet ja juuret todella liukkaiksi. Vesisade antoi kuitenkin hieman periksi jo puolessa matkaa ja toiselle pysäkille päästyä saimme huomata, että myös tämän pysäkin ravintola oli jo sulkenut ovensa. Matkaa oltiin taitettu nyt jo kaksi tuntia ja alas päätepysäkille menisi ainakin vielä tunti :) Eli voitte kuvitella miten loppumatka taittui :) Alkumatkan kuvien räpsiminen oli muuttunut tasaiseksi tassutteluksi päämääränä päästä kotiin. Kahden tunnin lasku vuorelta alkoi totisesti tuntumaan jaloissa :)
Kolmen tunnin alas kipuamisen jälkeen saimme huomata, että päätepysäkin ravintola oli myös jo suljettu ja aika loppuun palaneina lähdimme kulkemaan katua kotimökille päin. Onneksi hieman ennen majataloamme törmäsimme pieneen ravintolaan, jossa saimme vihdoin jotain purtavaa. Kello oli puoli yhdeksän ja olimme olleet matkassa n. 4,5 tuntia kaikkineen :) Voitte uskoa miten hyvältä lämmin ruoka maistui tuon kävelyurakan päälle :)
Ravintolasssta oli enää muutama askel mökillemme ja kenenkään ei tosiaankaan tarvinnut miettiä tuleeko uni silmään vai ei. Kävelyreitti oli pitkä, varsinkin kun pysähdyspaikkojen ravintolat olivat jo kiinni, mutta ihana silti että teimme sen koska kyllä nuo jylhät maisemat vain ovat niin valtavia.
Illalla vielä ennen nukkumaan menoa annoimme isälle ensimmäisen lahjan, Lahjapaketissa oli kylpytossut, suklaata ja kortti joka kertoi huomisen päivän luonteen :) Eli päivä viereisen kylän kylpylässä hemmotteluhoidoilla. Ja olisiko lahja voinut osua paremmalle päivälle :) Mahat täynnä ja mieli täynnä huomisen päivän odotusta hipsimme pikkuhiljaa kukin omiin huoneisiimme nukkumaan :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti